Haluan kirjoittaa miksi aloin kirjoittamaan tänne ylipäätänsä mitään.

Tuntuu sitlä että elämässäni ei tällä hetkellä monikaan asia mene kovin mallikaasti enkä oikeen tiedä kuinka purkaa sitä. Olen muuttanut pois kotikaupugistani ja ystävieni luota jo noin vuosi sitten, mutta vieläkin olen yksin, joten koitan purkaa asioita kirjoittamalla.

Ensimmäinen asia mikä saa minut jälleen kerran itkemään on juurikin yksinäisyysy josta olen kärsinyt. En ole koskaan ollut kovinkaan ylisoisaalinen eikä minulla ole ollut suurta ystävä piiriä. Vain muutama (eli noin yksi tai kaksi) erittäin hyvää ystävää. Nyt nämäkin ovat muualla. Vaikka soittelemmekin ja näemme niin ei se auta pitkällä tähtäimellä. Hänelläkin on oma uudenlainen elämänsä. Muutamia kavereita olen saanut täällä, mutta en vielä kunnon ystävää, jonka kanssa jakaa kunnolla asioita. Ja tuntuu etten viitsi hukata sitä aikaa kun nään vanhoja ystäviäni omiin murheisiini vaan koitan nauttia yhteisistä hetkistämme. Onneksi minulla on kuitenkin lemmikki eläimiä kotona joiden kanssa voi omalla tavallaan jakaa asioita. He pitävät minut järsjissäni ja raiteilla.

Koulu ei ota myöskään nyt maistuakseen. Tuntuu että olen aivan väärällä alalla. Kuitenkin tuntuu myös siltä etten voi jättää koulua keksen tai vaihtaa alaa, koska paineet kotoa ovat suuret (niin ja itseltäni sen myötä). Tuntuu että en hyödy tästä opimisesta mitään. Olen oppinut uusia asioita, mutta tuntuu että suurin osa opetuksesta on suoraan sanoen täyttä paskaa.

Nyt en tällä kertaa kirjoita enempää vaan koitan käydä nukkumaan (ei siittäkään meinaa tulla mitään).